- •Sisällysluettelo
- •Johdanto
- •Mitä tutkin ja miksi
- •Tutkimusmenetelmät
- •Tutkimushistoriaa ja lähdekirjallisuutta
- •Määritelmiä
- •Mitä on neulakinnastekniikka
- •Solmutonta verkkoa
- •Neulakinnastekniikalla tehtyjä neuloksia
- •Neuloskoodin luokittelua
- •Kaukosen luokittelu
- •Haldin luokittelu
- •Nordlandin numerokoodit
- •Hansenin kirjainkoodit
- •Lankatermejä
- •Euran emäntä Luistarin haudasta 56
- •Kaivaustietoja
- •Hauta 56 - esinelöydöt ja ajoitus
- •Haudan 56 tekstiilit
- •Neulakintaat hautaustilanteessa
- •Neulakinnasfragmentit ja niistä tehdyt havainnot
- •Haudan 56 neulakinnasfragmentit
- •Vertailuna käytetyt neulakinnasfragmentit
- •Havaintoja haudan 56 löydöistä
- •Langat ja huopuneisuus
- •Euran neuloskoodi
- •Oikea ja nurja puoli sekä neulomissuunta
- •Peukalo
- •Kintaiden rekonstruoiminen
- •Värit ja värjäysprosessi
- •Puretusaineet ja värjäysastiat
- •Punainen väri
- •Keltainen väri
- •Värjäysohjeet puretetuille langoille
- •Sininen väri ja indigovärjäys
- •Käytetyt langat ja langan jatkaminen
- •Neulos ja neula
- •Kintaiden ulkonäkö ja muotoilu
- •Yhteenveto
- •Kuvaluettelo
- •Lähdeluettelo
- •Liite 2: Neulakinnastekniikalla valmistettuja harjoitusneuleita
- •Liite 3: Pieni tekstiilisanasto
16 (59)
2.3Lankatermejä
Langat voidaan kehrätä joko s- tai z-kierteellä. Kierteen suunta riippuu siitä, onko värttinää pyöritetty kehrättäessä oikealle vai vasemmalle. Suomessa on käytetty rautakaudella alapainoista värttinää, jolla syntyy helpommin z-kierteistä eli z- kehrättyä lankaa (Riikonen 1990: 38). Kierrettä kuvaavan kirjaimen ymmärtää helposti, kun kuvittelee langan päälle s: tai z:n (Kuva 7.).
Kuva 7. Langan S- ja Z-kierre. (Hukkinen 1995: 8.)
Kehrätyt langat voidaan käyttää sellaisenaan, tai kerrata. S-kierteinen lanka kertautuu z-kerratuksi ja päinvastoin. Kertaamaton lanka merkitään pienellä kirjaimella, kerrattu isolla. Merkintätapa kuitenkin vaihtelee paljon. Z-kerratusta langasta voidaan käyttää myös merkintää Zs (Bender-Jørgensen 1991: 13, 15), jolloin kertaus tulee selkeämmin ilmaistua.
Samoja kirjaimia käytetään kuvaamaan kankaiden ominaisuuksia, kuten toimikassidoksen toimiviivan suuntaa. Rautakaudella tämä oli Suomessa yleensä laskeva eli S eli toimiviiva laskeutui ylhäältä oikealta alas vasemmalle loimen suunnassa. Kudontaan käytetyt langat olivat yleensä Sz-kerrattuja (loimi) ja z-kehrättyjä (kude). Merkintä on tällöin Sz/z (Bender-Jørgensen 1991: 13). Esimerkiksi lähes kaikki Euran emännän puvun osat oli tehty tällaisista langoista. Vain vyöttönauhan kerrattu kude oli toiseen suuntaan kehrättyä.
Suomessa on käytössä kansainvälinen numeroyksikkö tex, jolla ilmoitetaan, montako grammaa painaa 1000 metriä lankaa. Lukua voidaan hyödyntää lankojen ver-