-
Illatiivi
Illatiivilla on neljänlaisia päätteitä: -Vn, -hVn, -seen ja -siin. Päätteissä V:n paikalla voi olla mikä tahansa suomen kahdeksasta vokaalista. Pääte liittyy vokaalivartaloon, joka on vahva, jos sanassa on astevaihtelua, esim.kauppa+an, pää+hän, astee+seen. Sisäisenä tulosijana illatiivi ilmaisee siirtymistä johonkin (maa+han, kauppa+an, Tukholma+an), mutta se voi ilmaista myös esim. liikkeen loppupistettä. Illatiivi esiintyy myös ajanilmauksissa.
Esim. Jälkimmäinen aikaraja; aika jonka kuluessa jotain ei ole tapahtunut: Aamusta ilta+an. En ole käynyt Ruotsissa vuote+en.
Illatiivin päätevariantit ovat keskenään suurimmaksi osaksi täydennysjakaumassa seuraavasti:
1) Illatiivin pääte -Vn pääpainottoman tavun lyhyen vokaalin jäljessä. Esim.
vete+en, talo+on, hylly+yn, kylä+än, korkea+an, tyhjiö+ön
seini+in, ajattelemattomi+in, arimpi+in, ihmisi+in
2) Illatiivin pääte -hVn pääpainollisen tavun jäljessä aina. Esim.
maa+han, suo+hon, suu+hun, mi+hin, tie+hen, tä+hän, yö+hön
öi+hin, sui+hin, tei+hin, näi+hin
Pääpainottoman tavun diftongin jäljessä. Esim.
tiistai+hin, kauppoi+hin, koului+hin, hyllyi+hin, estei+hin
vasaroi+hin, valtioi+hin, ilmiöi+hin, saippuoi+hin
3) Illatiivin pääte -seen pääpainottoman tavun pitkän vokaalin jäljessä. Esim.
vapaa+seen, takuu+seen; taivaa+seen, kallii+seen;
astee+seen, valmistee+seen; oppinee+seen
4) Monikon illatiivin pääte -siin – hin
Päätteenä voi olla joko -siin tai -hin, kun monikkovartalo päättyy supistumadiftongiin tai pitkään i:hin. Käytännössä päätteiden suosio vaihtelee sanatyypin mukaan. Tavallisesti käytetään -siin-päätettä, kun yksikössä on -seen, esim. huonei+siin, rakkai+siin, taittei+siin, julistei+siin, kokelai+siin, väsynei+siin, kaunii+siin, raittii+siin. Selvimmin vaihtelu näkyy korkea-, ohut- ja harmaa-tyypin sanoissa, esim. korkea : korkei+siin – korkei+hin, usea : usei+siin – usei+hin, ohut : ohui+siin – ohui+hin, kevyt : kevyi+siin – kevyi+hin, harmaa : harmai+siin – harmai+hin. http://www2.edu.fi/ymmarrasuomea/
Illatiivia käytetään harvoin ilmaisemassa aikaa, jonka kuluessa jotakin ei ole tapahtunut. Näyte illatiivin tästä funktiosta löytyy kuitenkin 1600-luvun kieliopeista. http://www.vvks.info/lauseoppi/sijamuotojen_kaytosta/#a-30.5.3
Esimerkit:
1.Mutta olihan hänellä tuo tavallinen jokapäiväinen retkensä tähän aikaan vuorokaudesta. Juhani Aho, Papin Rouva, 127
2.Se on hyvä kellar, pysyy jäät syksyyn asti. Juhani Aho, Papin Rouva,134
3. Sattui niihin aikoihin näet, että Tuomaalan emäntä yhtäkkiä kuoli, halvaus tahi muu äkki tautiko lienee tavannut. Marja Jotuni, Novelleja, 113
4. Viivytkö siellä iltaan asti? kysyi Elli verannalta, jossa hän isyui ja ompeli. Juhani Aho, Papin Rouva, 157
5. Hän istui ylhällä lukien aina siihen saakka kuin hänet kutsuttiin päivällisille. Juhani Aho, Papin Rouva, 160
6. He rakastavat toisiaan vieläkin niin, että ikävöivät auvan surrakseen, jos tapahtuu, että miehen talviseen aikaan täytyy liikkua työnansioilla. Juhani Aho, Papin Rouva, 164