On aina valtettäva sellaista sanajärjestystä, joka voi aiheuttaa väärinkasitystä tai synnyttä häiritsevia assosiaatioita.

Subjektin ja predikaatin välistä järjestystä voidaan esittää seuraavasti: yksinkertaisissa normaalipainotteisissa lauseissa tavallisesti on suora sanajärjestys: ensin subjektiosa, sitten predikaattiosa.

Esim. Pieni poika rikkoi ikkunan. Mies loysi kadulta markan rahän.

[SVO-tyyppi: subjekti - verbi ~ objekti]

Kontekstissa uusi subjekti sijoitetaan lauseen loppuun.

Esim. Seuraavaksi hän luki kuusiosaisen Kertomuksen elamasta.Koko hänen elaman¬sa on lavistanyt kysymys uskosta.

Lause aloitetaan tutulla asialla. Uusi asia sijoitetaan lauseen loppuun. Tuttu asia viittaa tekstissa taaksepain, uusi eteenpain:

Esim. Naapuriin syntyi kaksoset. Kaksoset syntyivat eilen.

Sanajärjestyksellä ilmaistaan suomen kielessä ns. fokusta eli painotusseikkoja. Sanan asema lauseessa määräytyy sen mukaan, miten painokas se on.

Myös vahvikesanojen paikka lauseessa määräytyy usein tarkkaan.

19.Yksinäislauseiden laji

Kirjoitettua lausetta sanotaan virkkeeksi. Virkkeen voi muodostaa yksinkertainen lause tai yhdyslause.

Esim. Ulkoa kantautui kaupungin ääniä.

Lauseet voidaan sisaltönsä puolesta jakaa eri lajeihin:

1. Toteamus- eli väitelause, jolla ilmaistaan tieto, mielipide tai tunne:

Esim. Kuisti oli katettu lasilla. Oli kuuma. Hän kaveli kotiin.

2. Kysymyslause sisältää kysymyksen, joka edellyttää vastausta:

Esim. Pidätkö siitä? Soitatko huomenna? Missä kävit?

3. Huudahdus- ja käskylause, jolla kehotetaan tai kielletään:

Esim. Kuinka ihanaa! Älä viitsi! Tule alas! Kertokaa, mistä on kysymys!

Lauseen ydin on persoonamuotoinen verbi. Lause voi olla täydellinen ja väillinainen.

• Täydellisessä lauseessa on aina persoonamuotoinen eli finiittinen verbi. Se voi olla myös liitto- tai kieltömuoto.

• Yksinkertaiset lauseet ovat kaksijäsenisia, jos niissä on sekä subjekti että predikaatti. Lause on kaksijäseninen myös silloin, kun subjekti käy ilmi predikaatin muodosta.

Esim. Avain oli matkalaukussa, ja laukku oli lukitsematon. Hän naurahti minulle kohteliaasti. Sain taksin hotellin edestä. Onnistuimme pääsemään vihreaan aaltoon liikennevaloissa.

• Lause on yksijäseninen, kun siinä on vain yksi pääjäsen, eikä toista voi ollakaan.

Esim. Puhelin suljettiin ia oltiin vähän aikaa hiljaa. Kotona tuntui ihanalta. Minun täytyi vastata haasteeseen.

• Jos lauseen ainoa pääjäsen on verbi, niin lause on verbaalinen. Verbaaliset lauseet voidaan jakaa kolmeen ryhmään.

1. Tekijä on epämääräinen, ja predikaatti on passiivissa.

Esim. Illalla nähdään se ulkomainen filmi. Siinä vain istuttiin ja katseltiin ia juteltiin mukavia.

2. Lause on geneerinen eli yleistävä, predikaatti on yksikon, 3.tai 2. persoonassa, ja tekijällä tarkoitetaan "ketä tahansa" (nollapersoona). 2. persoonaa käytetään etenkin sananlaskuissa ja puhutussa kielessä, jossain määrin myös kirjallisissa teksteissa.

Esim. Soitan palattuani, jos numeroon pääsee. Ei saa kiusata! Mitä kylvat, sita niität. Auta miesta maessa, ala maen alla. Kaikesta saa puhua, sanovat asiantuntijat.

3. Luonnonilmiota, tunnetta tai fyysista olotilaa tarkoittavat lauseet, joiden predikaattina on yksipersoonainen verbi.

Esim. Minua väsytti ja harmitti tavattomasti. Illalla pakasti. Merella tuulee. Häntä alkoi ottaa päähän. Täällä tuoksuu hyvältä. Ulkona tuntuu kylmältä.

• Lause on nominaalinen, jos pääjäsen on nomini. Nama lauseet eivät sisällä mitään toimintaa, ne vain nimeavat asiaintilan, ja verbi puuttuu niistä kokonaan. Tallaisia lauseita nimitetaan myös otsikkolauseiksi.

Esim. Kevat. Kello viisi iltapäivälla. Mutta ensin valokuvat. Purppuraisia ruusuja takaportaiden vierustalla. Päivänsini kiipeamassa aivan katolle asti.

On olemassa myös vaillinaisia eli elliptisia lauseita. Niista puuttuva lauseenjäsen kay ilmi edellisesta kontekstista tai puhetilanteesta.