17.Käänteinen sanajärjestys

Lause aloitetaan tutulla asialla. Uusi asia sijoitetaan lauseen loppuun.

[SVO-tyyppi: subjekti - verbi ~ objekti]

Esim. Seuraavaksi hän luki kuusiosaisen Kertomuksen elamasta.Koko hänen elämänsa on lävistanyt kysymys uskosta.

Tuttu asia viittaa tekstissa taaksepain, uusi eteenpain:

Esim. Naapuriin syntyi kaksoset. Kaksoset syntyivät eilen.

Sanajärjestyksellä ilmaistaan suomen kielessä ns. fokusta eli painotusseikkoja. Sanan asema lauseessa määräytyy sen mukaan, miten painokas se on.

Myös vahvikesanojen paikka lauseessa määräytyy usein tarkkaan:

Esim. Minä vilkaisin vain ensimmäistä lukua. Minä vain vilkaisin ensimmäistä lukua. Vain minä vilkaisin ensimmaista lukua.

Peruslausetyypit voidaan jakaa kolmeen ryhmään sanajärjestyksen mukaan.

1. Subjekti edeltaa verbia. Ensimmäinen ryhmä on suurin ja se käsittää yleisimmät lausetyypit.

Esim. Veljeni nukkuu. Lapset ovat puistossa. Setäni asuu maalla. Liisa rakastaa kauniita vaatteita. Turisti halusi nähdä vanhoja linnoja. Minäkin olen onnellinen. Liisa on pieni tyttö.

2. Subjekti on verbin jäljessä. Toiseen ryhmään kuuluvat eksistentiaalilause ja omistusrakenne sekä marginaalinen tulosrakenne. Esim. Helsingissa on useita satamia. Pojalla on uusi polkupyora. Tasta tulee hauska kertomus.

3. Subjektia ei ole. Subjektittomia lausetyyppejä on vähän, subjektittomaan kolmanteen ryhmään kuuluvat mm.

Esim. .Täällä on kaunista. Minua onnisti. Asia vietiin oikeuteen.

Yleinen, kaikkia tapauksia koskeva sanajärjestyssääntö on seuraava:

On aina valtettäva sellaista sanajärjestystä, joka voi aiheuttaa väärinkasitystä tai synnyttä häiritsevia assosiaatioita.

Subjektin ja predikaatin välistä järjestystä voidaan esittää seuraavasti: yksinkertaisissa normaalipainotteisissa lauseissa tavallisesti on suora sanajärjestys: ensin subjektiosa, sitten predikaattiosa.

Esim. Pieni poika rikkoi ikkunan. Mies loysi kadulta markan rahän.

18.Verbin määritteiden paikka lauseessa

Verbin määritteet (predikatiivi, objekti, adverbiaali) seuraavat yleensä verbia. Verbien liittomuodot samoin kuin muutkin verbiketjut eivät välttämättä pysy vierekkäin. Erityisen yleistä on, että kieltösana on subjektin edellä, vaikka pääverbi onkin jäljessä. Monenlaiset adverbiaalit, joskus subjektikin, sijoittuvat ketjun osien valiin.

Esim. Hän siivosi uutterasti pihaa ja perkasi tottuneesti kasvimaata. Sen nyt olisi lapsikin ymmärtänyt. Sen nyt pystyisi lapsikin ymmärtamään. Hän saattaa sunnuntaina mielellään lähteä mukaan. Minä lakkasin ylipäätään viikonloppuisin kavmast ulkona.

Peruslausetyypit voidaan jakaa kolmeen ryhmään sanajärjestyksen mukaan.

1. Subjekti edeltaa verbia; Ensimmäinen ryhmä on suurin ja se käsittää yleisimmaä lausetyypit.Esim. Veljeni nukkuu. Lapset ovat puistossa. Setani asuu maalla. Liisa rakastaa kauniitä vaatteita. Turisti halusi nahda vanhoja linnoja. Minäkin olen onnellinen. Liisa on pieni tytto.

2. Subjekti on verbin jäljessä; Toiseen ryhmään kuuluvat eksistentiaalilause ja omistusrakenne sekä marginaalinen tulosrakenne.

3. Subjektia ei ole. Subjektittomia lausetyyppejä on vähän, subjektittomaan kolmanteen ryhmään kuuluvat mm.

Esim. .Täällä on kaunista. Minua onnisti. Asia vietiin oikeuteen.

Yleinen, kaikkia tapauksia koskeva sanajärjestyssääntö on seuraava: