Sisältö

1. Alkusanat

2. Ajan ilmaus

1. Ajan ilmaiseminen

2. Inessiivi

3. Elatiivi

4. Illatiivi

5. Adessiivi

6. Ablatiivi

7. Akkusatiivi ja partitiivi

8. Essiivi

9. Translatiivi

10. Instruktiivi

3. Loppusanat

4. Kirjallisuusluettelo

1. Alkusanat

1. Ajan ilmaiseminen

Suomessa ei ole pelkästään aikaa ilmaisevia sijoja. Ajan ilmaisemiseen käytetään lähinnä paikallissijoja. Tavallisesti ilmaistaan jokin ajankohta, esim.

Suomessa on kaunista kesällä.

Ensi viikolla lähden lomalle.

Maanantaina olen vielä työssä.

Minä vuonna olet syntynyt?

Esitys alkaa kello 19.

Alkurajaa ilmaisee elatiivi, takarajaa illatiivi, esim.

Olen matkalla tiistaista perjantaihin.

Hän on tavattavissa kymmenestä yhteentoista.

Olen ollut opettajana vuodesta 1982 lähtien.

Heikki on ollut sairaslomalla kesästä saakka.

Juhlat kestivät aamuun asti.

Palaan kotiin keskiviikkoon mennessä.

Ajallinen kesto voi olla duratiivista eli jatkuvaa tai punktuaalista eli täsmällistä. Duratiivinen kesto liittyy irresultatiiviseen aspektiin ja ilmaisee aikajakson, jonka kuluessa verbin ilmaisema toiminta tai prosessi tapahtuu. Esim.

Hän kirjoitti tutkielmaansa kaksi vuotta.

Punktuaalinen kesto taas yhdistyy resultatiiviseen aspektiin sekä tapahtumiin ja tekoihin. Esim.

Hän kirjoitti tutkielmansa kahdessa vuodessa.

Duratiivisen keston erikoistapaus on futuurinen duratiivi, joka ilmaisee ajanjakson, jonka joku suunnittelee käyttävänsä johonkin tekemiseen. Esim.

Menen Lontoosen kahdeksi viikoksi.

Voinko istahtaa tähän hetkeksi.

Menen lepäämään tunniksi.

Vuoka pannaan uuniin 15 minuutiksi. http://www2.edu.fi/ymmarrasuomea/

2. Inessiivi

Inessiivin pääte on -ssA. Se liittyy vokaalivartaloon, joka on heikko, jos sanassa on astevaihtelua. Esim. jala+ssa, katoi+ssa, pöydä+ssä, päivi+ssä. http://www2.edu.fi/ymmarrasuomea/

Sisäisenä olosijana inessiivi ilmaisee jonkin sisäpuolella olemista (talo+ssa, laatiko+ssa), mutta se voi ilmaista myös esim. välitöntä kosketusta, ainetta tms., jonka peitossa jokin on, sekä aikaa, jonka kuluessa jotakin tapahtuu. Aika, jonka kuluessa tekeminen tapahtuu: Luin kirjan tunni+ssa. Hän luki lääkäriksi viide+ssä vuode+ssa. http://www2.edu.fi/ymmarrasuomea/

Inessiivimuotoiset rajallisen ajan ilmaukset ovat jokseenkin harvinaisia. Inessiivin tilalla käytetään essiiviä sekä ilmaustyyppejä joka päivä, päivän sisällä japäivän pituudessa.( http://www.vvks.info/lauseoppi/sijamuotojen_kaytosta/#a-30.5.3)

Esimerkit:

1.Tästä pitää jo ensi viikon alussa panna rengit pientaria niittämään... Juhani Aho, Papin Rouva, 150

2. Kuukaudessa voi elää paljon, vuodessa paljon, ja kun minä jokaisen päivän erikseen otan, jokaisen hetken lahjana nautin. Marja Jotuni, Novelleja, 49

3. Olihan se kyllä alussa vähän estelevinään, vaan vaikka se ei sitä tunnusta, niin luulen, että hänlin jo ensi illasta... Juhani Aho, Papin Rouva, 155

3. Elatiivi

Elatiivin pääte on -stA. Se liittyy vokaalivartaloon, joka on heikko, jos sanassa on astevaihtelua. Esim. kato+sta, kaapei+sta, tiile+stä, kengi+stä. Sisäisenä erosijana elatiivi ilmaisee siirtymistä jostakin pois (sängy+stä, laatiko+sta). Usein se esiintyy myös puhumista yms. merkitsevien verbien määritteenä, ilmaisee materiaalia, alkuperää ja syytä sekä esiintyyattribuuttina. (http://www2.edu.fi/ymmarrasuomea/)

Esimerkkejä:

1.Se oli ainoa yhteys, mikä hänellä oli ulkomaailman kanssa, sen suuren ja salaperäisen, jota hän pienestä tytöstä saaka oli haaveksinnut... Juhani Aho, Papin Rouva, 128

2.Sodan ajasta selvisimme kuin ihmeen kautta: tätini oli riitantunut isän kanssa ja hankkinut Suomen kansalaisuuden. Eila Pennanen, Naisten Kunnia, 180

3.Jo emäntävainaan ajoista oli Tahvanan päivää vietty surullisesti. Marja Jotuni, Novelleja, 117