Suomessa ei ole pelkästään aikaa ilmaisevia sijoja. Ajan ilmaisemiseen käytetään lähinnä paikallissijoja. Tavallisesti ilmaistaan jokin ajankohta, esim.

Suomessa on kaunista kesällä.

Ensi viikolla lähden lomalle.

Maanantaina olen vielä työssä.

Minä vuonna olet syntynyt?

Esitys alkaa kello 19.

Alkurajaa ilmaisee elatiivi, takarajaa illatiivi, esim.

Olen matkalla tiistaista perjantaihin.

Hän on tavattavissa kymmenestä yhteentoista.

Olen ollut opettajana vuodesta 1982 lähtien.

Heikki on ollut sairaslomalla kesästä saakka.

Juhlat kestivät aamuun asti.

Palaan kotiin keskiviikkoon mennessä.

Ajallinen kesto voi olla duratiivista eli jatkuvaa tai punktuaalista eli täsmällistä. Duratiivinen kesto liittyy irresultatiiviseen aspektiin ja ilmaisee aikajakson, jonka kuluessa verbin ilmaisema toiminta tai prosessi tapahtuu. Esim.

Hän kirjoitti tutkielmaansa kaksi vuotta.

Punktuaalinen kesto taas yhdistyy resultatiiviseen aspektiin sekä tapahtumiin ja tekoihin. Esim.

Hän kirjoitti tutkielmansa kahdessa vuodessa.

Duratiivisen keston erikoistapaus on futuurinen duratiivi, joka ilmaisee ajanjakson, jonka joku suunnittelee käyttävänsä johonkin tekemiseen. Esim.

Menen Lontoosen kahdeksi viikoksi.

Voinko istahtaa tähän hetkeksi.

Menen lepäämään tunniksi.

Vuoka pannaan uuniin 15 minuutiksi.

Inessiivi

Inessiivin pääte on -ssA. Se liittyy vokaalivartaloon, joka on heikko, jos sanassa on astevaihtelua. Esim. jala+ssa, katoi+ssa, pöydä+ssä, päivi+ssä.

Sisäisenä olosijana inessiivi ilmaisee jonkin sisäpuolella olemista (talo+ssa, laatiko+ssa), mutta se voi ilmaista myös esim. välitöntä kosketusta, ainetta tms., jonka peitossa jokin on, sekä aikaa, jonka kuluessa jotakin tapahtuu. Aika, jonka kuluessa tekeminen tapahtuu: Luin kirjan tunni+ssa. Hän luki lääkäriksi viide+ssä vuode+ssa. Inessiivimuotoiset rajallisen ajan ilmaukset ovat jokseenkin harvinaisia.Inessiivin tilalla käytetään essiiviä sekä ilmaustyyppejä joka päivä, päivän sisällä japäivän pituudessa.

Esimerkit:

1.Tästä pitää jo ensi viikon alussa panna rengit pientaria niittämään... 150 Juhani Aho, Papin Rouva

2. Kuukaudessa voi elää paljon, vuodessa paljon, ja kun minä jokaisen päivän erikseen otan, jokaisen hetken lahjana nautin. 49. Marja Jotuni, Novelleja, 1974

3. Olihan se kyllä alussa vähän estelevinään, vaan vaikka se ei sitä tunnusta, niin luulen, että hänlin jo ensi illasta... 155 Juhani Aho, Papin Rouva

Elatiivi

Elatiivin pääte on -stA. Se liittyy vokaalivartaloon, joka on heikko, jos sanassa on astevaihtelua. Esim. kato+sta, kaapei+sta, tiile+stä, kengi+stä. Sisäisenä erosijana elatiivi ilmaisee siirtymistä jostakin pois (sängy+stä, laatiko+sta). Usein se esiintyy myös puhumista yms. merkitsevien verbien määritteenä, ilmaisee materiaalia, alkuperää ja syytä sekä esiintyyattribuuttina . Esimerkkejä:

1.Se oli ainoa yhteys, mikä hänellä oli ulkomaailman kanssa, sen suuren ja salaperäisen, jota hän pienestä tytöstä saaka oli haaveksinnut, ... (128) PR

2.Sodan ajasta selvisimme kuin ihmeen kautta: tätini oli riitantunut isän kanssa ja hankkinut Suomen kansalaisuuden.108. Eila Pennanen, Naisten Kunnia, 1975

3.Jo emäntävainaan ajoista oli Tahvanan päivää vietty surullisesti. 117. Marja Jotuni, Novelleja, 1974

Illatiivi

Illatiivilla on neljänlaisia päätteitä: -Vn, -hVn, -seen ja -siin. Päätteissä V:n paikalla voi olla mikä tahansa suomen kahdeksasta vokaalista. Pääte liittyy vokaalivartaloon, joka on vahva, jos sanassa on astevaihtelua, esim.kauppa+an, pää+hän, astee+seen. Sisäisenä tulosijana illatiivi ilmaisee siirtymistä johonkin (maa+han, kauppa+an, Tukholma+an), mutta se voi ilmaista myös esim. liikkeen loppupistettä. Illatiivi esiintyy myös ajanilmauksissa. Esim.

Liike, suunta johonkin: Isä ajoi auton talli+in. Panetko sokeria kahvi+in. Lähetin kirjeen Tukholma+an.

Liikkeen tai muutoksen päätepiste, kosketuskohta: Käte+en tuli haava. Lamppu ripustettiin katto+on. Pane kengät jalka+an.

Jälkimmäinen aikaraja; aika jonka kuluessa jotain ei ole tapahtunut: Aamusta ilta+an. En ole käynyt Ruotsissa vuote+en.

Illatiivin päätevariantit ovat keskenään suurimmaksi osaksi täydennysjakaumassa seuraavasti:

1) Illatiivin pääte -Vn pääpainottoman tavun lyhyen vokaalin jäljessä. Esim.

vete+en, talo+on, hylly+yn, kylä+än, korkea+an, tyhjiö+ön

seini+in, ajattelemattomi+in, arimpi+in, ihmisi+in

2) Illatiivin pääte -hVn pääpainollisen tavun jäljessä aina. Esim.

maa+han, suo+hon, suu+hun, mi+hin, tie+hen, tä+hän, yö+hön

öi+hin, sui+hin, tei+hin, näi+hin

Pääpainottoman tavun diftongin jäljessä. Esim.

tiistai+hin, kauppoi+hin, koului+hin, hyllyi+hin, estei+hin

vasaroi+hin, valtioi+hin, ilmiöi+hin, saippuoi+hin

3) Illatiivin pääte -seen pääpainottoman tavun pitkän vokaalin jäljessä. Esim.

vapaa+seen, takuu+seen; taivaa+seen, kallii+seen;

astee+seen, valmistee+seen; oppinee+seen

Suomeen mukautumattomissa vierassanoissa esiintyy vaihtelua -seen – hVn, kun vartalo päättyy pitkään vokaaliin. Esim. essee+hen – essee+seen, miljöö+hön – miljöö+seen, ateljee+hen, revyy+hyn.

4) Monikon illatiivin pääte -siin – hin

Päätteenä voi olla joko -siin tai -hin, kun monikkovartalo päättyy supistumadiftongiin tai pitkään i:hin. Käytännössä päätteiden suosio vaihtelee sanatyypin mukaan. Tavallisesti käytetään -siin-päätettä, kun yksikössä on -seen, esim. huonei+siin, rakkai+siin, taittei+siin, julistei+siin, kokelai+siin, väsynei+siin, kaunii+siin, raittii+siin. Selvimmin vaihtelu näkyy korkea-, ohut- ja harmaa-tyypin sanoissa, esim. korkea : korkei+siin – korkei+hin, usea : usei+siin – usei+hin, ohut : ohui+siin – ohui+hin, kevyt : kevyi+siin – kevyi+hin, harmaa : harmai+siin – harmai+hin.

Illatiivia käytetään harvoin ilmaisemassa aikaa, jonka kuluessa jotakin ei ole tapahtunut. Näyte illatiivin tästä funktiosta löytyy kuitenkin 1600-luvun kieliopeista.

Esimerkit:

1.Mutta olihan hänellä tuo tavallinen jokapäiväinen retkensä tähän aikaan vuorokaudesta.127 PR

2.Se on hyvä kellar, pysyy jäät syksyyn asti. 134 PR

3. Sattui niihin aikoihin näet, että Tuomaalan emäntä yhtäkkiä kuoli, halvaus tahi muu äkki tautiko lienee tavannut. 113. Marja Jotuni, Novelleja, 1974

4. Viivytkö siellä iltaan asti? kysyi Elli verannalta, jossa hän isyui ja ompeli. 157. Papin Rouva

5. Hän istui ylhällä lukien aina siihen saakka kuin hänet kutsuttiin päivällisille. 160. Papin Rouva

6.He rakastavat toisiaan vieläkin niin, että ikävöivät auvan surrakseen, jos tapahtuu, että miehen talviseen aikaan täytyy liikkua työnansioilla. 164 Juhani Aho, Papin Rouva