Сборник лекций и упражнений по карельскому языку (ливвиковское наречие)

kuppi, 25 rubl’ua piirdin, 17 rubl’ua šalgu, 157 rubl’ua sanakniigu, 2500 rubl’ua hattu, 87 rubl’ua

Harjoitus 7. Kiännä virkehet käyttäjen yksikön genetiivua.

За школой находится стадион. Наш дом стоит на берегу реки.

Мамин брат живет недалеко от университета. Солнце встаёт из-за леса.

Эта сумка моей сестры. Летом мы поедем к бабушке. Дети бегают во дворе дома. Они приедут через неделю. Чья этo собака?

Собака прыгает перед хозяином. За забором растет красивая сосна. В хлеву были корова и теленок.

Нам нужно идти через березовую рощу.

Harjoitus 8. Luaji mallin mugah.

Malli: lapsen boba → lapsien bovat. tuatan veneh

miehen ruado

67

koivun ladvu kuuzen havvu perehen taloi järven randu lehmän vaza kylyn čuppu ystävän uskaldus kukkazen väri vuvven kuu yliopiston laitos opastajan nimi lambahan vuonu

Harjoitus 9. Avua salbavomerkit.

(Tutkindo – mon.) ___________jälgeh algau kezäloma. Myö astummo (uuzi rakendus) ______________ siiriči. (Tyttö) ___________ tetratit ollah sinizet.

(Vahnembat)__________ kodi on (järvi) _____ rannal. (Velli) __________ opastundukniigat ollah školarepus.

Harjoitus 10. Kiännä virkehet. Käytä monikon genetiivua.

После выпуска новостей будет новый фильм.

В этом магазине продаётся мужская, женская и детская одежда.

68

После тёплых дождей начинают хорошо расти грибы.

Ты разговаривал сегодня с нашими соседями.

По мнению преподавателей, Настя – старательная студентка.

Рядом с этими карельскими деревнями есть много рек и озер.

Дети пошли в гости вместе с родителями. Эта комната моих сыновей.

Вёсла этих лодок в сарае.

На снегу видны следы зайцев и птиц. Листья деревьев уже полностью пожелтели.

AKKUZATIIVU. PARTITIIVU

Akkuzatiivu

Akkuzatiivu vastuau kyzymyksih: ken? mi? ket? mit? kenen? min?

Se on objektusija. Sil ei ole omua morfolougistu tunnusmerkii. Yksikös eroitetah kaksi akkuzatiivua:

1) I akkuzatiivu on genetiivan jyttyine. Sen piäteh on -n, kudai liittyy yksivardalohizis nominois heikkoh vokalivardaloh, kaksivardalohizis nominois – vokalivardaloh (ezim.: peldo – pello-n, virgu – virra-n; vemmel – vembele-n, n’äre – n’ärie-n);

69

2) II akkuzatiivu on nominatiivan jyttyine. Sil ei ole piätehty (ezim.: muamo, sizär, laudu).

Monikos akkuzatiivan sijapiäteh on -t, kui i monikon nominatiivas. Se liittyy yksivardalohizis nominois heikkoh vokalivardaloh, kaksivardalohizis nominois – vokalivardaloh (ezim.: haugi – havvi-t, n’älgy – n’ällä-t; nuori – nuore-t, rinneh – rindehe-t).

Akkuzatiivu merkiččöy sidä, min puoleh on ohjattu ruandu. I akkuzatiivua da monikon akkuzatiivua käytetäh totaliobjektannu.

I akkuzatiivua da monikon akkuzatiivua käytetäh seuravis tapauksis:

1)konzu pagin on loppietus ruandas (paiči midätäh ebämiärällisty, sit pidäy käyttiä partitiivua) (ezim.: Muamo sai kirjazen. Tuatto rakendi kylyn. Minä pezin lat’t’iet. Myö ostimmo uvvet kengät.);

2)konzu pagin on ruandas, kudai tulou loppiettavakse (paiči midätäh ebämiärällisty, sit pidäy käyttiä partitiivua) (ezim.: Muamo suau kirjazen. Tuatto rakendau kylyn. Minä pezen lat’t’iet. Myö ostammo uvvet kengät.).

70

IIakkuzatiivua da monikon akkuzatiivua käytetäh:

1)imperatiivuverbilöinke (paiči yks.3.persounua)

(ezim.: Pane piäle takki! Peskiä kuppi da laudaine! Avattahes ikkun! Lugiettahes net kirjat!);

Huom! Imperatiivuverbilöinke yks. 3. persounas käytetäh I akkuzatiivua (ezim.: Salvakkah uksen!

Lämmitäkkäh päčin!);

2)passiivuverbilöinke (ezim.: Uuzi kodi nostettih kahtes vuvves. Tuliel n’edälil annetah palku.);

3)yksipersounahizen verbinke pidäy + verbi I infinitiivas (ezim.: Minule pidäy kirjuttua ezitelmy.

Heile pidäy kabrastua fatieru. Teile pidäy pastua piiruat.);

4)verbilöinke mon. 3. persounas (ezim.: Hyö myödih fatieru. Hyö lugietah kirjutus.).

Huom! Ainehtu merkiččijöi substantiivoi, kudamil on totalimerkičys, käytetäh monikon akkuzatiivas

(ezim.: Juo maijot! Tuo senčois varustetut hallot!). Monikon persounupronominoin akkuzatiivumuodo

on meijät, teijät, heijät (ezim.: Myö näimmö heijät puistos.).

Partitiivu

Partitiivu vastuau kyzymyksih: kedä? midä?

71

Se on objektusija. Yksikös partitiivan sijapiättehet ollah: -a, -ä, -o, -ö, -u, -y, -i, -e, -du, -dy, -tu, -ty.

Yksivardalohizis sanois partitiivan piättehet ollah:

-) -a. Se liittyy a-vardalohizih nominoih. Vardalon loppu a muuttuu u:kse (a~u) (ezim.: vaha (vaha-) – vahu-a, viga (viga-) – vigu-a; laihu (laiha-) – laihu-a, hoikku (hoikka-) – hoikku-a);

-) -ä. Se liittyy ä-vardalohizih nominoih. Vardalon loppu ä muuttuu i:kse (ä~i) (ezim.: nenä (nenä-) – neni-

ä, kylä (kylä-) – kyli-ä; miäry (miärä-) – miäri-ä, kylmy (kylmä-) – kylmi-ä);

-) -o. Se liittyy o-vardalohizih nominoih. Vardalon loppu o muuttuu u:kse (o~u) (ezim.: laho (laho-) – lahu-o, ruado (ruado-) – ruadu-o);

-) -ö. Se liittyy ö-vardalohizih nominoih. Vardalon loppu ö muuttuu y:kse (ö~y) (ezim.: kyndö (kyndö-) – kyndy-ö, kerähmö (kerähmö-) – kerähmy-ö);

-) -u. Se liittyy u-vardalohizih nominoih (ezim.: kalu (kalu-) – kalu-u, udu (udu-) – udu-u);

-) -y. Se liittyy y-vardalohizih nominoih (ezim.: imiččy (imiččy-) – imiččy-y, pysty (pysty-) – pysty-y);

-) -i. Se liittyy i-vardalohizih nominoih (ezim.: elätti (elätti-) – elätti-i, pappi (pappi-) – pappi-i);

72

-) -e. Se liittyy e-vardalohizih nominoih. Vardalon loppu e muuttuu i:kse (e~i) (ezim.: keski (keske-) – keski-e, reizi (reize-) – reizi-e);

-) -du, -dy. Se liittyy nominoih, kudamien vardalon lopus on pitky vokali libo diftongu (ezim.: piä (piä-) – piä-dy, luu (luu-) – luu-du).

Kaksivardalohizis sanois partitiivan piättehet ollah:

-) -du, -dy. Se liittyy nominoih, kudamien konsonantuvardalon lopus on helevy konsonantu (ezim.: kieli (kiel-) – kiel-dy, suuri (suur-) – suur-du);

-) -tu, -ty. Se liittyy nominoih, kudamien konsonantuvardalon lopus on kumei konsonantu (ezim.: riihi (riih-) – riih-ty, pačas (pačas-) – pačas-tu, lat’e (lat’et-) – lat’et-tu).

Monikos partitiivan sijapiäteh on -i (konzu loppuvokali häviey), kudai liittyy vaiku monikon i- tunnukseh (ezim.: kazvos (kazvokse-) – kazvoks-i-i, kaunis (kaunehe-) – kauneh-i-i, meri (mere-) – mer-i-i; vrd. sana (sana-) – sano-i).

Huom!: -) loi-/löi-tunnuksenke monikon partitiivas sijapiätehty ei ole (ezim.: mehu (mehu-) – mehu-loi, sangei (sangie-) – sangie-loi);

-) monikon tunnuksen i:n jälles ei ole sijapiätehty niilöis sanois, kudamis vardalon loppuvokali a/ä

73

muuttuu o/ö:kse monikon tunnukse i:n iel (a~o, ä~ö) (ezim.: rindu (rinda-) – rindo-i, sanomu (sanoma-) – sanomo-i, räččin (räččinä-) – räččinö-i).

Kaččelemmo nygöi taulukkuo: yksivardalohizet nominat:

Yksivar-	Nominoin	Yksikön	Monikon
dalohizien	vardalot	partitiivu	partitiivu
nominoin
lajit
a-/ä-, u-/y-	raba (raba-;	rabu-a	rabo-i
loppujat	rava-)
nominat
a-/ä-	oma (oma-)	omu-a	om-i-i
vardalohizet
nominat	nenä (nenä-)	neni-ä	nen-i-i
	toppu	toppu-a	topp-i-i
	(toppa-;
	topa-)
	vägevy	vägevi-ä	vägev-i-i
	(vägevä-)

74

	märgy	märgi-ä	märg-i-i
	(märgä-;
	marrä-)
o-/ö-loppujat	tundo	tundu-o	tundo-loi
nominat	(tundo-;
o-ö-	tunno-)
vardalohizet
nominat	häpäkkö	häpäkky-ö	häpäkkö-
	(häpäkkö-;		löi
	häpäkö-)
u-/y-loppujat	algu (algu-;	algu-u	algu-loi
nominat	allu-)
u/y-
vardalohizet	vävvy	vävvy-y	vävvy-löi
nominat	(vävvy-)
i-loppujat	tuppi	tuppi-i	tuppi-loi
nominat	(tuppi-; tupi-)
i-vardalohizet
nominat
i-loppujat	lambi	lambi-e	lamb-i-i
nominat	(lambe-;		lambi-loi
e-varda-	lamme-)
	75

lohizet
nominat
Huom!
Paiči	sanoi,
kudamien
lopus on -hi, -
li, -ni, -ri, -zi,
-ksi, -psi
pitkäh			pii (pii-)	pii-dy	pii-löi
vokalih		ii-,
uu-, yy-lop-			luu (luu-)	luu-du	luu-loi
pujat		yksi-
tavuhizet
nominat
pitkäh			kondii	kondie-du	kondie-loi
vokalih		ii-	(kondie-)
loppujat
kaksitavu-			niistii	niistie-dy	niistie-löi
hizet ie-var-			(niistie-)
dalohizet
nominat
diftongoih			mua (mua-)	mua-du	mua-loi
ua-,	iä-,	uo-,
			76